Turkulaiset omakotiasujat ovat joutuneet maksamaan sähkömarkkinan epäonnistumisesta. Pientaloasukkaiden järjestö neuvotteli Turku Energian kanssa jäseniensä puolesta vuonna 2022 kaksivuotisen sähkösopimuksen, jossa energiamaksu on 27,10 senttiä/KwH. Tällaisia sopimuksia tehtiin Turussa noin 5500 kappaletta. Kun sähkön hinta on sittemmin pudonnut, monet ovat pitäneet hintaa kohtuuttoman korkeana. Jopa kuluttajariitalautakunta asettui sopimuksen kohtuullistamisen puolelle. Turku Energia on ilmoittanut, että hinnan pudottaminen ei onnistu, koska yhtiö on itse sitoutunut ostamaan kyseisen sähkön kalliiseen hintaan, eli tämän mukaan turkulaisten omakotiasujien rahat menevät sähköfutuureja myyneille yhtiöille.
sähkölasku joulukuulta 2022 oli yli 800 euroa.
Toinen vaihtoehto sähkön ostamiselle on ns. pörssisähkö, jossa energian hinta määräytyy tunneittain. Sen toiminnasta on katsottavissa pari dokumenttia YLE Areenassa, esimerkiksi MOT:n dokumentti Sähkölaskun salaisuus (13.3.2023,) https://areena.yle.fi/1-63858263 sekä ruotsinkielisen toimituksen Spotlight dokumentti Sähköshokki (9.1.2023) https://areena.yle.fi/1-63562415.
Myös pörssisähkön hinnan määrittely pumppaa suomalaisten kuluttajien rahaa suurille energiayhtiöille. Pörssisähkön hinnan määrää ns. marginaalihinnoittelu, tässä tapauksessa kulloisenkin tunnin kallein tuottaja. Sähkömarkkinat muuttuivat ratkaisevasti 1990-luvun puolivälissä, jolloin Pohjoismaiden sähköpörssi Nordpool laajennettiin Euroopan sähköpörssiksi . Tämän luvattiin tuovan etuja myös tavalliselle kuluttajalle. Saksan mukaan tuleminen vuonna 2008 oli iso muutos. Siellä sähköä tuotetaan muun muassa kaasulla. Kun kaasun hinta nousee Saksassa, niin sähkön hinta nousee myös Suomessa, vaikka täällä sen tuotantokustannukset (vesivoima, tuulivoima, ydinvoima) ovat edullisemmat. Sähköt pörssihintaa eivät siis määrää keskimääräiset tai halvimmat tuotantokustannukset vaan kalleimmat. Onko tämä ollut todellakin tarkoitus, kun pörssisähkön hinnoittelusta aikoinaan päätettiin?
Eurooppalaisen sähkömarkkinan säännöt on luotu EU:n lainsäädännöllä. Marginaalihinnoittelu voi olla, järkevästi toteutettuna, tehokas tapa ohjata resursseja normaalin kilpailun olosuhteissa, mutta se ei selvästikään toimi niukkuuden tai kriisin olosuhteissa. Kotitalouksien tukeminen on kansallisen politiikan voimasuhteiden varassa.
Areenan dokumenteissa Aalto-yliopiston professori Lund on tehnyt ehdotuksia tilanteen parantamisesta. Yksi olisi kriittisen säätövoiman valmistuksen lisääminen valtion toimesta. Tähän olisi tarjolla suomalaista teknologiaakin. Sen avulla leikattaisiin hintahuippuja, mikä on tärkeää niin edullisen energian saannin kuin kriittisen infrastruktuurin turvaamisen kannalta. Nyt valtio on jättänyt tämän markkinoiden hoidettavaksi ja tilanne jatkuu ennallaan. Sähkön hinta ei vastaa tuotantokustannuksia, vaan ylittää ne roimasti ja tästä hyötyvät suuret tuottajat. Onko tällainen sähkömarkkina järkevä? Voiko sähköntuotanto ylipäänsä olla markkinoiden ohjauksessa?
Kansallisella tasolla voimme politiikan voimasuhteilla hieman vaikuttaa sähkön hintaan, mutta suurin vaikutus on EU:n lainsäädännöllä. Hinnoittelun tulee perustua todellisiin kustannuksiin. Tai vähintään, kuten EU-komission puheenjohtaja Von der Leyen ehdotti, että kaasu irrotettaisiin sähkön hinnoittelujärjestelmästä. Kuitenkin Suomen energiastrategiasta vastaava työ- ja elinkeinoministeriön energiaosasto on johdonmukaisesti vastustanut puuttumista sähkön markkinahinnan muodostukseen. Miksiköhän?
Kirjoittajat: Maria Sund, Jukka Oksa