Olen ylpeä kotikaupungistani. Vanhempieni tapaan aloitin työnteon telakalla. Siellä opin kunnioittamaan työväenliikettä, sen jatkuvaa taistelua kohtuullisen toimeentulon ja turvallisten työolojen puolesta.
Ikävä kyllä Turusta on tullut vain paikka kuluttaa ja kaupunkiamme myydään pala palalta pois. Luonto pilkotaan kaavoiksi.
Viime aikoina on kirjoitettu siitä miten asunnottumuus kasvaa. Samalla meillä on asuntoja tyhjinä, annetaan rakennusten rapistua ja lopulta puretaan ne.
Järkevämpää olisi antaa jokaiselle paikka ja jokaiselle hommaa. Tilaa yrittää ja tilaa olla luova.
Tunnen myös myötähäpeää siitä, että meillä on yhä koulukiusaamista ja syrjintää, sitä samaa mitä itsekin olen sateenkaari-ihmisenä joutunut kokemaan koko kouluikäni.
Juuri noiden kitkemiseksi meidän pitää tehdä työtä. Se toteutuu siten, että sateenkaari-ihmisiä on mukana päätöksenteossa ja sateenkaari-ihmisiä kuullaan ylimmän päätöksentekotason lisäksi myös nuoriso-, vanhus- ja vammaisneuvostoissa.
Kouluja ja työtä on saatava tehdä turvallisesti, mutta meillä on paljon työtä tehtävänä sen eteen että jokainen ikäihminen saa vanhentuma arvokkaasti ja yhdenvertaisesti ja että ikääntyvien sateenkaari-ihmistenkin tarpeet otetaan huomioon niin palveluasumisen kuin ryhmäkotien suunnittelussa. Sateenkaariseniorit ry:n tekemän kyselyn mukaan suurin osa sateenkaarevista ikääntyneistä toivoi ryhmäkotia tai palveluasuntoa joka olisi kohdennettu nimenomaan sateenkaarisenioreille. Näistä asioista on kirjoitettu paljon Seta ry:n ja Sateenkaariseniorit ry:n sivuilla.
Sen lisäksi meidän pitää varmistaa kuolemantapauksen jälkeen sekä vainajan että läheisten yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu uskonnosta tai vakaumuksesta, seksuaalisuudesta tai sukupuolesta riippumatta.
- Maria Sund